Sinilevät

Levien massaesiintymät (sinileväkukinnat) sekä pohjan ja verkkojen limoittuminen ovat yleisimmät levien aiheuttamat haitat vesissä. Suurin osa leväkukinnoista on sinilevien eli syanobakteerien aiheuttamia. Sinilevien massaesiintymiä tavataan etupäässä rehevöityneissä vesistöissä. Sinileviä on myös luonnontilaisissa vesissä. Sinilevän tunnistaminen voi olla haasteellista.

Sinilevän määrä rannoilla ja veden pinnalla voi vaihdella huomattavasti sääolojen mukaan. Tyynellä säällä levää voi kertyä veden pinnalle runsaasti. Sinileväesiintymiä on eniten keski- ja loppukesän aikaan vesien ollessa lämpimimmillän, mutta niitä voi esiintyä kevättalvesta lähtien myöhään syksyyn saakka.

Osa sinilevistä on myrkyllisiä. Sinilevien tuottamat myrkyt ovat voimakkaita hermo-, maksa- tai solumyrkkyjä. Sinilevät voivat aiheuttaa myös ruoansulatuskanavan oireita, kuumetta sekä ihon, silmien, korvien, nielun ja hengitysteiden ärsytysoireita. Sinileväesiintymiä varten laadittuja ohjeita on syytä noudattaa. 

Sinilevien lisäksi vesistöissä aiheuttaa haittaa Gonyostomum semen -lajiin kuuluva limalevä, joka tarttuessaan ihon pintaan rikkoutuu ja muodostaa kuivuessaan kiristävän kalvon. Levä on tyypillinen ruskeille, happamille ja humuspitoisille vesille.

Rehevöityneissä vesissä on usein haittana myös verkkojen limoittuminen ja värjääntyminen, joka heikentää pyydysten tehoa. Keväisin ja syksyisin verkkojen limoittumisen syynä ovat useimmiten piilevät. Kirkkaissa ja vähäravinteisissa järvissä verkkojen limoittumista aiheuttaa yleensä rihmamainen Hyalotheca dissiliens -yhtymälevä.